Kun pääsin ensimmäistä kertaa maantiepyörän satulaan, se oli rakkautta ensi polkaisulla. Tuntui kuin olisi suorastaan liitänyt eteenpäin jo yhdellä polkaisulla. Nyt mulla on ollut oma ihanan kevyt hiilikuiturunkoinen maantiepyörä jo reilu vuoden. Tähän mennessä on tullut poljettua vain Suomen rajojen sisäpuolella mm. Porvooseen Haikon kartanoon, Nuuksioon, pari kertaa Bodom-järven ympäri ja suunnilleen kuukausi sitten tuli kokeiltua ryhmäajoakin. Haaveissa olisi päästä tulevina kesinä pyöräilemään Eestiin Saarenmaalle ja Saksaan upeaan Rein-joen laaksoon. Viimeisin pyöräretki oli juhannuksen tienoilla. Poljimme torstaina Savitaipaleelta Taipalsaaren kautta Lappeenrantaan ja perjantaina juhannusaattona palasimme Lemin kautta takaisin Savitaipaleelle. Paria lyhyempää tieosuutta lukuunottamatta pienemmät vähemmän liikennöidyt asvalttitiet olivat juuri ihanteellisia maantiepyöräilyyn.

Pyöräillessä kaikki aistit tuntuvat valpastuvan ja polkiessa voi vain keskittyä erilaisiin näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja tauoilla myöskin makuaistimuksiin. Välillä toisaalta pääsee ihan meditatiiviseen tilaan, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin polkea. Pyöräily onkin mulle keino työstää ajatuksia ja rentouttaa mieli haaveilevaan ja luovaan tilaan.

Juhannuksen tienoilla polkiessa sai nauttia näköastimusten kautta aivan huikeista Saimaan järvimaisemista. Monissa paikoin tie kulki järvien poikki siten, että molemmin puolin tietä oli horisonttiin ulottuva kaunis järvimaisema. Tuntui kuin olisi vain liitänyt pyörällä järvenselällä. Alamäkiä alas kiitäessä tuuli vain suhisi korvissa ja ilmavirta antoi tuntoaistimuksen vauhdinhuumasta. Pitkillä pyöräretkillä tulee aina ihan sudennälkä ja evästauoilla ulkona liikunnan lomassa maistaa aina tavallista voimakkaammin ruuan makujen eri vivahteet ja (pyörä)retkeilyssä on se taika, että olipa eväänä mitä tahansa, se maistuu aina ihan uskomattoman hyvältä. Tällä kertaa kävi jopa niin hyvä tuuri, että matkan varrelta löytyi ihanan punaisia ahomansikoita, joihin on tiivistynyt Suomen kesän ja pohjoisen luonnon maku ja vitamiinit. Hajuaistia taas hiveli syötävien herkkujen lisäksi sateen ja lupiinimerien huumaava tuoksu. Käen kukuntaa kuunnellessa voi keskittyä täysillä käsillä olevaan hetkeen ja nauttia siitä, että on täydellisesti elossa juuri tässä ja juuri nyt.