Viime postauksestani onkin vierähtänyt jo useampi kuukausi. Noihin kuukausiin on sisältynyt taas paljon syvällistä pohdintaa ja ajatuksia elämästä, ihmisistä ja maailmasta.

Eilen löysin avomieheni lapsuudenkodista kirjan, joka inspiroi minua palaamaan blogin kirjoittamisen pariin.

Olen pohtinut paljon omaa suhdettani ruokaan ja sitä, mitä ruoka minulle merkitsee. Ruokahan on niin paljon muutakin kuin vain ravinne, jota eliöt tarvitsevat elääkseen ja kasvaakseen. Ruualla on monia psykologisia, sosiaalisia, kulttuurillisia, yhteisöllisiä, uskonnollisia, taloudellisia, ekologisia ja eettisiä ulottuvuuksia.

Lukioaikoihin kiinnostuin kasvissyönnistä ja aloin pohtimaan ruuan tuotannon eettisyyttä ja ekologisuutta. Opettelin tekemään erilaisia kasvisruokia aloittaen kasvisproteiineihin tutustumisen monelle tutusta soijarouheesta. Vähitellen laajensin kasvisruokatietämystäni tutustumalla mitä erilaisimpiin papuihin, linsseihin, herneisiin, siemeniin, pähkinöihin, viljoihin, vihanneksiin, hedelmiin ja marjoihin. Erilaisten ruoka-aineiden kirjo on valtava ja on aina yhtä kiehtovaa kokeilla uutta ja maistella uusia makuja. Suomalaisille riittäisikin ruokakaupoissa paljon valinnanvaraa, jos he uskaltautuisivat kokeilemaan ja maistelemaan erilaisia kasviksia totuttujen ja turvallisten ruoka-aineiden sijasta tai lisänä. http://yle.fi/uutiset/maitoa_olutta_ruisleipaa_banaania__talta_nayttaa_suomen_yleisin_kauppalista_mita_puuttuu/7750347

Itse en kuitenkaan halua olla ruuan suhteen turhan absolutisti tai ehdoton, joten välillä syön kyllä lihaakin, vaikka en sitä itse juuri valmistakaan. Olen aina utelias maistamaan ja kokeilemaan uutta ja tykkään kierrellä erilaisissa ruokatapahtumissa ja matkoilla tutustua eri maiden ruokiin ja ruokakulttuureihin.

On kuitenkin ollut aikoja, jolloin olen ollut hyvinkin tarkka sen suhteen, mitä voin syödä ja mitä en. Välillä olen kokenut jopa ahdistavaksi sen, että tiedän niin paljon ruuasta ja suhteeni ruokaan on lähennellyt melkeimpä ortoreksiaa. Välillä tuntuu, että olisi paljon helpompaa olla vain täysin tietämätön ruuan terveysvaikutuksista ja vain nauttia ruuasta miettimättä sen enempää, mitä syö ja miten ruoka on lautaselle päätynyt.

Mutta koska ruoka on ihmiselle paljon muutakin kuin vain ravinne, on hyvinkin vaikeaa vain yrittää järki- tai terveyssyin perustella itselleen, miksi ei saisi syödä jotain tiettyä ruoka-ainetta. Itselleni ja varmasti monelle muullekin on ollut vaikeaa yrittää jättää vehnä pois ruokavaliosta. Varmaan jokainen on syönyt lapsena leipää ja pullia, jotka tuntuvat olevan hyvinkin tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria. Vehnästen syöntiin liittyykin paljon hyviä muistoja ja tuntuu, että ennen vanhaan suomalaiset elivät leivällä ja maidolla.

Välillä on haasteellista löytää tasapaino siinä, että syö terveellisesti, mutta ei kuitenkaan ota liikaa stressiä syömisistään. Sillä liika stressaaminen on vielä paljon haitallisempaa keholle ja mielelle kuin epäterveellinen ruoka. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että ruoka vaikuttaa elimistöön hyvinkin eri tavoin riippuen siitä, miten sen valmistaa, miten, missä, milloin ja kenen kanssa sitä syö, miten paljon sitä syö, missä mielentilassa sitä syö jne. Onkin lähes mahdotonta tietää, mikä ruoka kenellekin sopii. Pitää vain opetella kuuntelemaan omaa kehoaan ja syödä sitä, mikä tuntuu hyvältä sekä kehossa että mielessä.

And remember. Anyone can cook.

https://www.youtube.com/watch?v=3YG4h5GbTqU