Pohdin tässä päivänä muutamana pianistilegenda Ray Charlesin lausahdusta: "Elä kuin jokainen päivä olisi viimeinen, sillä jonakin päivänä se on”.
Jos kuolisit huomenna, katuisitko, ettet pyytänyt ja antanut anteeksi. Harmittelisitko, ettei sinulla ollut tilaisuutta kiittää? Surisitko, ettet kertonut ja osoittanut ihmisille, kuinka tärkeitä he ovat ja kuinka paljon heitä rakastat?
Itse en halua päivieni päättyessä katua, harmitella tai surra näitä asioita. Jokainen päivä on uusi tilaisuus sovintoon, kiittämiseen ja rakastamiseen. Ne ovat koko elämän mittaisia tehtäviä, joista muodostuu elämäntapa. Älä anna tehtävien kasaantua. Äläkä anna jo kasaantuneiden tehtävien paljouden lamaannuttaa sinua. Jaa tehtäväpino osiin. Tee jokainen päivä jotain pientä. Haasta itsesi ja tee jokainen päivä jotain vähän enemmän tai paremmin kuin eilen. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Kuuntele sydäntäsi. Elä jokainen päivä niin, että voit päivän päätteeksi käydä nukkumaan levollisin ja rauhallisin mielin onnellisesti hymyillen.

 

Iho on ihmisen suurimpana elimenä hyvin tärkeä osa ihmistä ja ihmisen minuutta. Ihon kunnon ajatellaan usein kertovan hyvinkin paljon ihmisen terveydestä ja elintavoista. Tervettä ja kaunista ihoa osaa kuitenkin arvostaa usein vasta silloin kun iho alkaa syystä tai toisesta oireilemaan. Ihosairauksien alati kasvavasta joukosta löytyy niin aknea, psoriaasista kuin atooppista ihottumaakin. Pahimmillaan ihosairaus voi jättää ihmiseen hyvinkin syvät arvet niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Itse olen kärsinyt jo monta vuotta aknesta. Olen kokeillut hoitaa ihoani lukuisilla sisäisillä ja ulkoisilla hoitokeinoilla. Lukenut lukuisia kirjoituksia aknen hoitoon liittyen. Yrittänyt parantaa akneani oikeanlaisella ruokavaliolla ja elämäntavoilla. Tuhlannut monia satoja euroja yrittäessäni tehdä ihoni tyytyväiseksi. Iho on kuitenkin kuin mikäkin pahainen kakara, jolle ei kelpaa mikään. Yritti sitten tehdä niin tai näin, niin aina on huonosti. Lopulta tajusin, että pitää laittaa pikkukakara aisoihin ja sanoa, että nyt riittää. Kiukuttelevan lapsen tavoin ihokin kaipaa aitoa huolenpitoa, hyväksyntää ja rakkautta.

Ymmärsin, että ensimmäinen askel akneni hyväksymisessä ja ihoni rakastamisessa oli se, että uskaltauduin puhumaan ja kirjoittamaan aknestani ja siihen liittyvistä tuntemuksistani läheisilleni. Olo helpottui kummasti ja tuntui, että suureksi kasvanut aknemörkö kutistui pieneksi kärpäsenkakaksi, kun riisuin siltä aseet uskaltamalla puhua siitä.

Kävin pari viikkoa sitten kosmetologin tekemässä yrttisyväkuorinnassa. Luonnolliset yrtit hoitivat ihoani aivan syvältä asti ja auttoivat ihoa uudistumaan. Viisi päivää kestäneen hoidon aikana tuntui, että ihoni lisäksi myös mieleni kävi samalla läpi melkoisen hoito- ja uusiutumisprosessin. Ihon kuoriutuessa tuntui siltä kuin olisin ollut käärme, joka luo nahkansa ja uudistuu.

Välillä tuntuu, että kun yritän meikata akneni piiloon niin samalla yritän peittää myös muut heikkouteni ja samalla merkit ihmisyydestä. Loppupeleissä sisäinen kauneus ja aito hymy ovat kuitenkin niitä ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä aidosti kauniin.

Viime postauksestani onkin vierähtänyt jo useampi kuukausi. Noihin kuukausiin on sisältynyt taas paljon syvällistä pohdintaa ja ajatuksia elämästä, ihmisistä ja maailmasta.

Eilen löysin avomieheni lapsuudenkodista kirjan, joka inspiroi minua palaamaan blogin kirjoittamisen pariin.

Olen pohtinut paljon omaa suhdettani ruokaan ja sitä, mitä ruoka minulle merkitsee. Ruokahan on niin paljon muutakin kuin vain ravinne, jota eliöt tarvitsevat elääkseen ja kasvaakseen. Ruualla on monia psykologisia, sosiaalisia, kulttuurillisia, yhteisöllisiä, uskonnollisia, taloudellisia, ekologisia ja eettisiä ulottuvuuksia.

Lukioaikoihin kiinnostuin kasvissyönnistä ja aloin pohtimaan ruuan tuotannon eettisyyttä ja ekologisuutta. Opettelin tekemään erilaisia kasvisruokia aloittaen kasvisproteiineihin tutustumisen monelle tutusta soijarouheesta. Vähitellen laajensin kasvisruokatietämystäni tutustumalla mitä erilaisimpiin papuihin, linsseihin, herneisiin, siemeniin, pähkinöihin, viljoihin, vihanneksiin, hedelmiin ja marjoihin. Erilaisten ruoka-aineiden kirjo on valtava ja on aina yhtä kiehtovaa kokeilla uutta ja maistella uusia makuja. Suomalaisille riittäisikin ruokakaupoissa paljon valinnanvaraa, jos he uskaltautuisivat kokeilemaan ja maistelemaan erilaisia kasviksia totuttujen ja turvallisten ruoka-aineiden sijasta tai lisänä. http://yle.fi/uutiset/maitoa_olutta_ruisleipaa_banaania__talta_nayttaa_suomen_yleisin_kauppalista_mita_puuttuu/7750347

Itse en kuitenkaan halua olla ruuan suhteen turhan absolutisti tai ehdoton, joten välillä syön kyllä lihaakin, vaikka en sitä itse juuri valmistakaan. Olen aina utelias maistamaan ja kokeilemaan uutta ja tykkään kierrellä erilaisissa ruokatapahtumissa ja matkoilla tutustua eri maiden ruokiin ja ruokakulttuureihin.

On kuitenkin ollut aikoja, jolloin olen ollut hyvinkin tarkka sen suhteen, mitä voin syödä ja mitä en. Välillä olen kokenut jopa ahdistavaksi sen, että tiedän niin paljon ruuasta ja suhteeni ruokaan on lähennellyt melkeimpä ortoreksiaa. Välillä tuntuu, että olisi paljon helpompaa olla vain täysin tietämätön ruuan terveysvaikutuksista ja vain nauttia ruuasta miettimättä sen enempää, mitä syö ja miten ruoka on lautaselle päätynyt.

Mutta koska ruoka on ihmiselle paljon muutakin kuin vain ravinne, on hyvinkin vaikeaa vain yrittää järki- tai terveyssyin perustella itselleen, miksi ei saisi syödä jotain tiettyä ruoka-ainetta. Itselleni ja varmasti monelle muullekin on ollut vaikeaa yrittää jättää vehnä pois ruokavaliosta. Varmaan jokainen on syönyt lapsena leipää ja pullia, jotka tuntuvat olevan hyvinkin tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria. Vehnästen syöntiin liittyykin paljon hyviä muistoja ja tuntuu, että ennen vanhaan suomalaiset elivät leivällä ja maidolla.

Välillä on haasteellista löytää tasapaino siinä, että syö terveellisesti, mutta ei kuitenkaan ota liikaa stressiä syömisistään. Sillä liika stressaaminen on vielä paljon haitallisempaa keholle ja mielelle kuin epäterveellinen ruoka. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että ruoka vaikuttaa elimistöön hyvinkin eri tavoin riippuen siitä, miten sen valmistaa, miten, missä, milloin ja kenen kanssa sitä syö, miten paljon sitä syö, missä mielentilassa sitä syö jne. Onkin lähes mahdotonta tietää, mikä ruoka kenellekin sopii. Pitää vain opetella kuuntelemaan omaa kehoaan ja syödä sitä, mikä tuntuu hyvältä sekä kehossa että mielessä.

And remember. Anyone can cook.

https://www.youtube.com/watch?v=3YG4h5GbTqU

Alkuvuodesta aloin haaveilla omasta hyvinvointipuodista, jonne asiakkaat tulisivat nauttimaan maistuvista raakakakuista ja smoothiesta ja jossa olisi aikaa pysähtyä juttelemaan ja parantamaan maailmaa.x

Kuukausi sitten mieleeni juolahti, että voisin toteuttaa ainakin osan unelmastani yhden päivän ajaksi. Niinpä päätin, että perustaisin oman ravintolan/kahvilan seuraavana Ravintolapäivänä.

Mutta aina tuppaa käymään niin, että huimien ideoitteni, visiointieni ja alkuinnostuksen aikaansaaman flow-tilan hälvennyttyä elämän tylsät realiteetit alkavat vähitellen ujuttautua pääni sisälle. Silloin joudun kysymään itseltäni rehellisesti, mihin minulla on oikeasti aikaa, jaksamista ja resursseja. Välillä meinasi mennä usko koko projektiin ja teki vain mieli luovuttaa ja antaa periksi. Mutta onneksi minulla on ympärillä ihmisiä, jotka eivät päästä minua menemään sieltä, mistä aita on matalin ja jotka haastavat minua kehittymään ja ylittämään itseni. Ihmisiä, jotka eivät anna minun luovuttaa, vaan nostavat minut jaloilleen kerta toisensa jälkeen.

Äidiltä lahjaksi saamani kirja, Onnistujan pikkujättiläinen (kirj. Tom Lundberg & Juhani Töytäri) opetti minulle, miten tärkeää tavoitteiden asettaminen on ja miten merkittävällä tavalla asetetut tavoitteet voivat muuttaa elämäämme. Tavoitteiden asettamisen jälkeen meistä tulee oman elämämme arkkitehtejä emmekä enää vain ajelehdi ilman määränpäätä ja merkitystä. Itselleni oli hyvin lohdullista huomata, että elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, jotka pätevät aina ja jotka sisäistämällä voi elää onnellisena omannäköistään elämää.

Pienin askelin, itselleni asettamiani välitavotteita tehdyksi ruksaten ja yhdessä yhteen hiileen puhaltaen saatiin kuin saatiinkin pop up -kahvila pystyyn Hesperian puistoon Töölönlahden rannalle. Sunny side up -kahvilamme täytti lupauksensa ja sai asiakkaat hymyilemään ja saimme kaikki nauttia koevedoksilla ja makutestauksilla parhaiksi hiotuista raakakakuista ja limonadista. Jopa kaikkein rehellisimmät ja kriittisimmät asiakkaani eli lapset ihastuivat raakasuklaakakkuuni eivätkä suostuneet jakamaan omaa palaansa kenenkään kanssa. 

Itsensä ylittäminen vaatii väjäämättä verta, hikeä ja kyyneliä, mutta ihmisten katseet, hymy ja sanotut ja sanomattomat sanat saivat minut vakuttuneeksi siitä, että kunnialla loppuun asti toteutettu projekti oli kaiken vaivannäön arvoinen.

Asiakkaat saivat kuittien sijaan mietelauseita muistoksi kahvilakäynnistään.