Itse olen kärsinyt jo monta vuotta aknesta. Olen kokeillut hoitaa ihoani lukuisilla sisäisillä ja ulkoisilla hoitokeinoilla. Lukenut lukuisia kirjoituksia aknen hoitoon liittyen. Yrittänyt parantaa akneani oikeanlaisella ruokavaliolla ja elämäntavoilla. Tuhlannut monia satoja euroja yrittäessäni tehdä ihoni tyytyväiseksi. Iho on kuitenkin kuin mikäkin pahainen kakara, jolle ei kelpaa mikään. Yritti sitten tehdä niin tai näin, niin aina on huonosti. Lopulta tajusin, että pitää laittaa pikkukakara aisoihin ja sanoa, että nyt riittää. Kiukuttelevan lapsen tavoin ihokin kaipaa aitoa huolenpitoa, hyväksyntää ja rakkautta.

Ymmärsin, että ensimmäinen askel akneni hyväksymisessä ja ihoni rakastamisessa oli se, että uskaltauduin puhumaan ja kirjoittamaan aknestani ja siihen liittyvistä tuntemuksistani läheisilleni. Olo helpottui kummasti ja tuntui, että suureksi kasvanut aknemörkö kutistui pieneksi kärpäsenkakaksi, kun riisuin siltä aseet uskaltamalla puhua siitä.

Kävin pari viikkoa sitten kosmetologin tekemässä yrttisyväkuorinnassa. Luonnolliset yrtit hoitivat ihoani aivan syvältä asti ja auttoivat ihoa uudistumaan. Viisi päivää kestäneen hoidon aikana tuntui, että ihoni lisäksi myös mieleni kävi samalla läpi melkoisen hoito- ja uusiutumisprosessin. Ihon kuoriutuessa tuntui siltä kuin olisin ollut käärme, joka luo nahkansa ja uudistuu.

Välillä tuntuu, että kun yritän meikata akneni piiloon niin samalla yritän peittää myös muut heikkouteni ja samalla merkit ihmisyydestä. Loppupeleissä sisäinen kauneus ja aito hymy ovat kuitenkin niitä ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä aidosti kauniin.

Eilen löysin avomieheni lapsuudenkodista kirjan, joka inspiroi minua palaamaan blogin kirjoittamisen pariin.

Olen pohtinut paljon omaa suhdettani ruokaan ja sitä, mitä ruoka minulle merkitsee. Ruokahan on niin paljon muutakin kuin vain ravinne, jota eliöt tarvitsevat elääkseen ja kasvaakseen. Ruualla on monia psykologisia, sosiaalisia, kulttuurillisia, yhteisöllisiä, uskonnollisia, taloudellisia, ekologisia ja eettisiä ulottuvuuksia.

Lukioaikoihin kiinnostuin kasvissyönnistä ja aloin pohtimaan ruuan tuotannon eettisyyttä ja ekologisuutta. Opettelin tekemään erilaisia kasvisruokia aloittaen kasvisproteiineihin tutustumisen monelle tutusta soijarouheesta. Vähitellen laajensin kasvisruokatietämystäni tutustumalla mitä erilaisimpiin papuihin, linsseihin, herneisiin, siemeniin, pähkinöihin, viljoihin, vihanneksiin, hedelmiin ja marjoihin. Erilaisten ruoka-aineiden kirjo on valtava ja on aina yhtä kiehtovaa kokeilla uutta ja maistella uusia makuja. Suomalaisille riittäisikin ruokakaupoissa paljon valinnanvaraa, jos he uskaltautuisivat kokeilemaan ja maistelemaan erilaisia kasviksia totuttujen ja turvallisten ruoka-aineiden sijasta tai lisänä. http://yle.fi/uutiset/maitoa_olutta_ruisleipaa_banaania__talta_nayttaa_suomen_yleisin_kauppalista_mita_puuttuu/7750347

Itse en kuitenkaan halua olla ruuan suhteen turhan absolutisti tai ehdoton, joten välillä syön kyllä lihaakin, vaikka en sitä itse juuri valmistakaan. Olen aina utelias maistamaan ja kokeilemaan uutta ja tykkään kierrellä erilaisissa ruokatapahtumissa ja matkoilla tutustua eri maiden ruokiin ja ruokakulttuureihin.

On kuitenkin ollut aikoja, jolloin olen ollut hyvinkin tarkka sen suhteen, mitä voin syödä ja mitä en. Välillä olen kokenut jopa ahdistavaksi sen, että tiedän niin paljon ruuasta ja suhteeni ruokaan on lähennellyt melkeimpä ortoreksiaa. Välillä tuntuu, että olisi paljon helpompaa olla vain täysin tietämätön ruuan terveysvaikutuksista ja vain nauttia ruuasta miettimättä sen enempää, mitä syö ja miten ruoka on lautaselle päätynyt.

Mutta koska ruoka on ihmiselle paljon muutakin kuin vain ravinne, on hyvinkin vaikeaa vain yrittää järki- tai terveyssyin perustella itselleen, miksi ei saisi syödä jotain tiettyä ruoka-ainetta. Itselleni ja varmasti monelle muullekin on ollut vaikeaa yrittää jättää vehnä pois ruokavaliosta. Varmaan jokainen on syönyt lapsena leipää ja pullia, jotka tuntuvat olevan hyvinkin tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria. Vehnästen syöntiin liittyykin paljon hyviä muistoja ja tuntuu, että ennen vanhaan suomalaiset elivät leivällä ja maidolla.

Välillä on haasteellista löytää tasapaino siinä, että syö terveellisesti, mutta ei kuitenkaan ota liikaa stressiä syömisistään. Sillä liika stressaaminen on vielä paljon haitallisempaa keholle ja mielelle kuin epäterveellinen ruoka. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että ruoka vaikuttaa elimistöön hyvinkin eri tavoin riippuen siitä, miten sen valmistaa, miten, missä, milloin ja kenen kanssa sitä syö, miten paljon sitä syö, missä mielentilassa sitä syö jne. Onkin lähes mahdotonta tietää, mikä ruoka kenellekin sopii. Pitää vain opetella kuuntelemaan omaa kehoaan ja syödä sitä, mikä tuntuu hyvältä sekä kehossa että mielessä.

And remember. Anyone can cook.

https://www.youtube.com/watch?v=3YG4h5GbTqU

Kuukausi sitten mieleeni juolahti, että voisin toteuttaa ainakin osan unelmastani yhden päivän ajaksi. Niinpä päätin, että perustaisin oman ravintolan/kahvilan seuraavana Ravintolapäivänä.

Mutta aina tuppaa käymään niin, että huimien ideoitteni, visiointieni ja alkuinnostuksen aikaansaaman flow-tilan hälvennyttyä elämän tylsät realiteetit alkavat vähitellen ujuttautua pääni sisälle. Silloin joudun kysymään itseltäni rehellisesti, mihin minulla on oikeasti aikaa, jaksamista ja resursseja. Välillä meinasi mennä usko koko projektiin ja teki vain mieli luovuttaa ja antaa periksi. Mutta onneksi minulla on ympärillä ihmisiä, jotka eivät päästä minua menemään sieltä, mistä aita on matalin ja jotka haastavat minua kehittymään ja ylittämään itseni. Ihmisiä, jotka eivät anna minun luovuttaa, vaan nostavat minut jaloilleen kerta toisensa jälkeen.

Äidiltä lahjaksi saamani kirja, Onnistujan pikkujättiläinen (kirj. Tom Lundberg & Juhani Töytäri) opetti minulle, miten tärkeää tavoitteiden asettaminen on ja miten merkittävällä tavalla asetetut tavoitteet voivat muuttaa elämäämme. Tavoitteiden asettamisen jälkeen meistä tulee oman elämämme arkkitehtejä emmekä enää vain ajelehdi ilman määränpäätä ja merkitystä. Itselleni oli hyvin lohdullista huomata, että elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, jotka pätevät aina ja jotka sisäistämällä voi elää onnellisena omannäköistään elämää.

Pienin askelin, itselleni asettamiani välitavotteita tehdyksi ruksaten ja yhdessä yhteen hiileen puhaltaen saatiin kuin saatiinkin pop up -kahvila pystyyn Hesperian puistoon Töölönlahden rannalle. Sunny side up -kahvilamme täytti lupauksensa ja sai asiakkaat hymyilemään ja saimme kaikki nauttia koevedoksilla ja makutestauksilla parhaiksi hiotuista raakakakuista ja limonadista. Jopa kaikkein rehellisimmät ja kriittisimmät asiakkaani eli lapset ihastuivat raakasuklaakakkuuni eivätkä suostuneet jakamaan omaa palaansa kenenkään kanssa. 

Itsensä ylittäminen vaatii väjäämättä verta, hikeä ja kyyneliä, mutta ihmisten katseet, hymy ja sanotut ja sanomattomat sanat saivat minut vakuttuneeksi siitä, että kunnialla loppuun asti toteutettu projekti oli kaiken vaivannäön arvoinen.

Asiakkaat saivat kuittien sijaan mietelauseita muistoksi kahvilakäynnistään.

Kun pääsin ensimmäistä kertaa maantiepyörän satulaan, se oli rakkautta ensi polkaisulla. Tuntui kuin olisi suorastaan liitänyt eteenpäin jo yhdellä polkaisulla. Nyt mulla on ollut oma ihanan kevyt hiilikuiturunkoinen maantiepyörä jo reilu vuoden. Tähän mennessä on tullut poljettua vain Suomen rajojen sisäpuolella mm. Porvooseen Haikon kartanoon, Nuuksioon, pari kertaa Bodom-järven ympäri ja suunnilleen kuukausi sitten tuli kokeiltua ryhmäajoakin. Haaveissa olisi päästä tulevina kesinä pyöräilemään Eestiin Saarenmaalle ja Saksaan upeaan Rein-joen laaksoon. Viimeisin pyöräretki oli juhannuksen tienoilla. Poljimme torstaina Savitaipaleelta Taipalsaaren kautta Lappeenrantaan ja perjantaina juhannusaattona palasimme Lemin kautta takaisin Savitaipaleelle. Paria lyhyempää tieosuutta lukuunottamatta pienemmät vähemmän liikennöidyt asvalttitiet olivat juuri ihanteellisia maantiepyöräilyyn.

Pyöräillessä kaikki aistit tuntuvat valpastuvan ja polkiessa voi vain keskittyä erilaisiin näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja tauoilla myöskin makuaistimuksiin. Välillä toisaalta pääsee ihan meditatiiviseen tilaan, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin polkea. Pyöräily onkin mulle keino työstää ajatuksia ja rentouttaa mieli haaveilevaan ja luovaan tilaan.

Juhannuksen tienoilla polkiessa sai nauttia näköastimusten kautta aivan huikeista Saimaan järvimaisemista. Monissa paikoin tie kulki järvien poikki siten, että molemmin puolin tietä oli horisonttiin ulottuva kaunis järvimaisema. Tuntui kuin olisi vain liitänyt pyörällä järvenselällä. Alamäkiä alas kiitäessä tuuli vain suhisi korvissa ja ilmavirta antoi tuntoaistimuksen vauhdinhuumasta. Pitkillä pyöräretkillä tulee aina ihan sudennälkä ja evästauoilla ulkona liikunnan lomassa maistaa aina tavallista voimakkaammin ruuan makujen eri vivahteet ja (pyörä)retkeilyssä on se taika, että olipa eväänä mitä tahansa, se maistuu aina ihan uskomattoman hyvältä. Tällä kertaa kävi jopa niin hyvä tuuri, että matkan varrelta löytyi ihanan punaisia ahomansikoita, joihin on tiivistynyt Suomen kesän ja pohjoisen luonnon maku ja vitamiinit. Hajuaistia taas hiveli syötävien herkkujen lisäksi sateen ja lupiinimerien huumaava tuoksu. Käen kukuntaa kuunnellessa voi keskittyä täysillä käsillä olevaan hetkeen ja nauttia siitä, että on täydellisesti elossa juuri tässä ja juuri nyt.

Pääsykokeisiin lukiessani löysin vihdoin Helsingistä kirjaston, joka tuntuu oikeasti viihtyisältä ja kotoisalta. Lukemisen lomassa voi venytellä, valokuvata, selailla mielenkiintoisia kirjoja, ulkoilla sisäpihalla, istua tai loikoilla ikkunalaudalla, ihastella arkkitehtuuria ja halutessaan istuttaa vaikkapa taimen. <3

Kasvatussäkkejä parvekkeella

Omaan tulevaisuuden toivealaan liittyvä kirja

Pyörille on oma hieno parkki

Kuvassa on Voi Hyvin -lehdestä talteen leikkaamani sitaatti, jolle löytyi heti paikka ilmoitustaulultani. Sitaatti innoitti minua etsimään käsiini myös Voi Hyvin -lehdessä 3/13 olleen Ruediger Schachen haastattelun (http://www.voihyvin.fi/artikkeli/tutustu-ihmiseen-joka-todella-olet). Tämä saksalainen herra on pohtinut paljon samoja asioita, kun minäkin ja ajatuksiin oli hyvin helppo samaistua.

Tunnisteisiin listasin mieleentulojärjestyksessä 20 minulle tärkeää asiaa, jotka tulevat luultavasti tavalla tai toisella näkymään blogini postauksissa.

Mielenkiinnolla odotan, miten blogini lähtee kehittymään. :)